Ari Pennanen on poissa

22.9.2019

Täydestä sydämestään viulainen ja henkeen ja vereen pesäpallomies Ari Pennanen kuoli vaikeaan sairauteen 13.9.2019 kotonaan. Sanavalmis Ari oli seuralle tärkeä henkilö erityisesti 2000-luvun alkuvuosina, jolloin edustusjoukkue sahasi ykköspesiksen ja suomensarjan väliä ja pelinjohtajia tuohon tilanteeseen ei tahtonut löytyä.

Eeva Parviainen ja Marika Rummukainen ovat koonneet Arin kanssa työskennelleiden pelaajien muistoja alla olevaan muistokirjoitukseen.

Haluamme kunnioittaa 13.9.2019 poisnukkuneen pelinjohtajamme Ari Pennasen muistoa.

Muistamme Pennan sydämellisenä ja hyväntuulisena. Hän piti aina omiensa puolta.

Kolmen tyttären isänä Penna osasi johtaa naisjoukkuetta ja toimia naispelaajien kanssa. Joukkueessa hänen vahvuutensa oli taito ottaa erilaiset ihmiset huomioon. Jokainen sai olla omanlaisensa. Hän osasi tehdä erilaisista yksilöistä hyvin yhtenäisen joukkueen. Hän antoi huomiota kaikille, iästä ja roolista riippumatta.

Joukkue muodostui aina pidetyn pelinjohtajan ympärille. Pennan valttikortti oli huumorintaju, joka upposi jokaiseen. Vitsit, naljailut ja koijaukset kuuluivat hänen johtamansa joukkueen arkeen. Tylsää hetkeä hänen kanssaan ei tullut. Harjoitusten, bussimatkojen ja jopa pelien keskellä Penna osasi yllättää lohkaisuillaan. Voittojen jälkeen Penna jakoi tasaisesti kunniaa onnistumisista, ja häviön kohdatessa ketään ei lytätty.

Pesäpalloa Penna arvosti älypelinä. Entisenä lukkarina hän osasi avata, miten peliä voi hyödyntää edukseen. Pelaajien taktinen osaaminen kehittyi, kun Pennalla oli intohimo opettaa konkreettisella tavalla peliälyä eteenpäin vieviä taitoja. Pelaajat oppivat hyödyntämään lajin tarjoamia iskun paikkoja.

Vielä pelinjohtajanakin Penna eli usein peliä lukkarin roolissa, vaikka paikka oli kentän rajojen ulkopuolella. Jos etenijä oli kakkosella saamassa liian hyviä lähtöjä, oli Pennan vaikea pysyä pelinjohtajan roolissaan. Lukkari sai aimo annoksen ohjeita ”kuiskausten” avulla. Penna syttyi pelissä erityisesti hämyn paikoista. Kakkosrajalyöntiä seurasi välitön huuto, joka oli merkki pelaajille ja myös katsomolle siitä, että oli aika kokeilla kiteeläistä.

Penna oli kehittämässä yhteistyötä koko maakunnan naispesiksen eteen. Hän oli mukana Viinijärven Urheilijoiden ja Joensuun Mailan naisten yhteisjoukkueiden alkutaipaleella sekä koko maakunnan seurojen muodostaman Susirajan Mailan perustamisessa, aina nimen isäksi asti.

Pitkäjänteinen työ palkittiin, kun Viinijärven Urheilijat nousi uudelleen Superpesikseen kaudelle 2007 – pelinjohtajana oikeutetusti paljon työtä nousun eteen tehnyt Ari Pennanen.

Arvostamamme pelinjohtaja jää muistoihin miehenä, joka oli aina auttamassa, kun apua tarvittiin. Hän opetti meille asioita pelistä, joita kukaan muu ei ole osannut avata yhtä konkreettisella tasolla. Penna oli kiinnostunut joukkueestamme aina viimeiseen kesäänsä saakka. 

Sydämiimme jääneen pelinjohtajan merkitys Viinijärven Urheilijoille oli suuri. Penna ei varmasti omaa merkitystään tiennyt. Sen jokainen meistä olisi voinut kertoa useammin.

Ari Pennasen muistoa kunnioittaen ja omaisten suruun osaa ottaen,

Viinijärven Urheilijat

Pelaajien muistoja muistokirjoitukseen koonneet Eeva Parviainen ja Marika Rummukainen