Iltamia ja juhlia

Vekaran iltamaperinne jatkui katkeamattomana 1920- ja 1930-luvuilla.
Kesällä pystyttiin iltamia järjestämään milteipä missä tahansa mutta talvella ne pidettiin miltei poikkeuksetta Valistustalolla. Iltamien lisäksi tanssijalkaa kutittaville oli vuosina 1920–1922 tarjolla Vekaran oma tanssilava.

Iltamat olivat aina ohjelmalliset. Ohjelmanumeroiksi vakiintuivat mm. yhteislaulu, tervehdyssanat, runo, yksi tai kaksi näytelmää sekä lopuksi tärkein eli tunti tanssia. Väinö Lehdon mukaan ohjelmaa piti tuohon aikaan olla, jos päätteeksi meinattiin tanssia tuo tunti.

Vuoden 1922 alussa Taipaleen Vekaran järjestämiä iltamia kuvattiin Karjalaisessa seuraavasti:

"Iltama oli viime sunnuntaina Taipaleen "Wekaralla" Walistusyhdistyksen talolla ensi kertaa talossa tehtyjen uudistuksien jälkeen. Tervehdyspuheen piti työnjohtaja Heikkinen. Voimistelujoukkue esitti hänen johdollaan vapaaliikkeitä ja ryhmiä, jotka onnistuivat varsin hyvin. Ryhmät olivat vaikeudestaan huolimatta varmoja, mitään kommelluksia ei sattunut. Kertomuksen luki Konsta Mattila ja runon lausui Eino Piiroinen. Kymmenestä miehestä tehtiin sitten piano, jota taiteilija soitteli saaden kuuluville tenhoavia säveleitä. Lopuksi esitettiin huvinäytelmä "Toppakahvia", jolle naurettiin vatsan täydeltä.”

Niin kuin lehtiuutisestakin ilmenee, oli iltamissa aina jokin näytelmäkappale, joissakin jopa kaksi. Iiltamissa näyteltiin monia meheviä kappaleita mm. "Ah suutelija ja monta muuta reilua meininkiä". Näyttelijöinä olivat tietenkin seuran omat taiteelliset kyvyt ja paikalliset Ansat ja Taunot. Nimeltä mainittakoon mm. Pehkolan Heikki, Väinöt Lehto ja Kerkkänen, Miina ja Aino Kontkanen sekä monet monet muut seuran jäsenet.

LÄHDE: ViU historiikki 1914-1994