”Tätä päivää on odotettu kauan!”

Paino oli voimakkaasti viimeisellä sanalla, huudahdukseen sisältyi paljon tunnetta. Velma Partanen puki loistavasti sanoiksi koko joukkueen tuntemukset, kun Särkisalmella aamupalan syömisen lomassa juttelimme odotuksistamme edessä olevan päivän suhteen.

E-tyttöjen pesäpallokesä starttasi toden teolla lauantaina 29.5., kun matkasimme pikkubussilla Lappeenrannan Kisapuistoon. Edessä oli kaksi peliä Etelä-Karjalan joukkueita vastaan, ja ensimmäisenä vastaan asettui Imatran Palloveikot. Niin pelaajia kuin pelinjohtoakin jännitti, sillä kyseessä oli tosiaan ihka ensimmäinen kerta, kun joukkue pelasi tällä kokoonpanolla.

Peli-ilo löytyi alusta asti, ja oli mahtavaa seurata joukkueen tekemistä. Eipä olisi ihan heti uskonut, että kyseessä oli kesän aloituspeli! Tasaisissa tunnelmissa edennyt peli päättyi lopulta viinijärveläisten 10–13 –voittoon. Tuuletukset olivat sen mukaiset, että huoltajina toimineet Heli ja Kirsi pääsevät lupauksensa lunastamiseksi tarjoamaan jätskit koko joukkueelle.

Ennen toista peliä tankattiin vähän välipalaa, jonka jälkeen tytöt olivat jälleen valmiina taistoon vastaan asettuvaa kotijoukkue Lappeenrannan Pesä-Ysejä vastaan. Alusta asti oli selvää, että kumpikin joukkue oli taitava ulkopelissään. Ensimmäisen vuoroparin jälkeen ViU johti hienosti 2 – 4, mutta sen jälkeen lappeenrantalaiset saivat sisäpelinsä rullaamaan hieman paremmin. Peli eteni kuitenkin erittäin tasaisissa merkeissä loppuun saakka, ja viimeiseen Ysien tasoittavaan sisävuoroon lähdettiin lukemista 7 – 7. Vinkkulaisten hienosta taistelusta huolimatta Ysittäret saivat tehtailtua neljä lisäjuoksua, joten peli päättyi lukemiin 11 – 7. Kentältä pukukoppiin poistui kuitenkin erittäin tyytyväinen porukka. Tämän ylpeämpiä emme voisi näistä upeista pelureistamme olla! Ja sama koskee pelinjohtokaksikko Pinjaa ja Jannea. Erittäin hienosti avattu kausi!

Kotimatkalla bussissa luukutettiin musiikkia kajareista täysillä, kuten oltiin tehty koko päivän ajan. Deejiinä toimivat joukkueen konkariosastoon kuuluvat Iida ja Saima. Hienosti tytöt jaksoivat kysellä matkalaisten toivebiisejä, ja jokaisen halukkaan toiveita myös toteutettiin. Meitä mukana olleita aikuisia ilahdutti tutustua nuorison musiikkimakuun ja erityisesti huomata, että heihin uppoavat samat 1980-luvun hitit, jotka ovat olleet vauhdittamassa omiakin treenejä vuosikymmeniä sitten. Kaikista useimmin taisi kaiuttimista kajahtaa tutut R-A-K-A-S –kappaleen sävelet.

Kävin vielä loppumatkasta kiertämässä kaikkien tyttöjen luona juttelemassa päivän tunnelmista sekä siitä, mitä kullekin heistä oli jäänyt päällimmäisenä mieleen. Takapenkillä Pinjan seurassa istuneet Iida ja Saima Pu. sanoivat, että heille oli jäänyt erityisesti mieleen päivän ensimmäinen peli IPV:tä vastaan, sekä koko joukkueen onnistumiset siinä. Velma ja Noora muistelivat myös itse pelitapahtumia, ja Velmalle oli jäänyt erityisesti mieleen hänen IPV-pelissä kopparina nappaamansa komea koppi.

Pilvin kanssa puhuimme siitä, mikä hänestä pelaamisessa on hauskinta, ja mitä eroa hänen mielestään on sisäpelissä pelatessa sillä, onko päällä jokeripaita, vai lyökö numerolla. Hertalle päivän ehdoton huippuhetki oli voitto Imatran Palloveikoista, ja bussin keskiosassa istuneet Saima Pi., Emppu ja Iina sanoivat itse pelien olleen parasta reissussa. Pesosen Emilia sanoi, että hänelle oli jäänyt mieleen pelien erilaisuus keskenään. Bussin etuosaan majoittuneet Ronja ja Alma puolestaan nostivat ykkösasiaksi pallojen kiinniottamisen, eli heidät sytytti tänään erityisesti ulkopeli. Minja komppasi useita aiempia pelureita sanoen, että hänellekin jäi päällimmäisenä päivästä mieleen pelien tapahtumat.

Mukana olleiden aikuisten kesken ennätimme jutella päivän aikana paljon kaikenlaista, ja vaikka päivä olikin pitkä, tuntui reissu lopulta loppuvan melkein kesken, ja hyvä, kun ennätimme kuunnella viimeisenä biisitoiveena kuullun ”Huominen on huomenna” –kappaleen. Näitä lisää!

Joukkueenjohtaja Heli Vatanen